Kuulumisia.

Tänne meille kuuluu oikein hyvää. Perheeseen on Kerttu-kisun jälkeen liittynyt pari muutakin jäsentä. Martta-koira ja Harri-kissa. :)

Kerttu on pulskistunut ja ruoka maistuu. Ihmiset on ihan kivoja ja Harrin kanssa on kiva taistella.

Martta on sekarotuinen tyttökoira. Emä on labbiksen näköinen sekarotuinen, isä on melko isokokoinen, sekarotuinen vetokoira. Martta on nyt neljän kuukauden ikäinen. Kovasti on opeteltu uusia asioita ja  jännityksellä seurataan tämän kaverin kasvua.

Harri tuli meille n. kuukausi sitten kun sen emo oli kuollut. Harri oli silloin varmaankin n. 2kk:n ikäinen. Tarkkaa tietoa ei ole. Harri on todella ihastuttava kissa, tykkää kaikista, leikkii paljon, tulee syliin ja kehrää heti. :)


Omaan elämään kuuluu lähinnä koulukiireitä. Opiskelen nyt floristiksi ja opinnot kestävät vielä n. vuoden verran. Mutta kyllä kai tämä tästä. :)

Minäkö muka saamaton?

Heh. Yritykseni luoda uutta bloggailu-uraa taisikin tyssätä melko äkkiä. Kaksi vaivaista merkintää. Hmm...

Kissa saapui meille tammikuun lopulla. Sen nimeksi tuli Kerttu. Kerttu oli aluksi hyvin arka ja muutama viikko menikin vain totutellessa meihin ja uuteen kotiin. Nyt, reilut kolme kuukautta myöhemmin, kissa on tottunut jo oikein hyvin. Kerttu on villi ja välillä melkoinen täystuho. Sitä kiinnostavat kaikki pienimmätkin kolot. Se on ihan seurallinen, mutta varsinkin miesten seura tuntuu hieman epäilyttävältä. Omat lelut ovat Kertulle tärkeitä ja niitä onkin kertynyt melko paljon, osa on jo hajotettu ihan atomeiksi. Ruoka maistuu ja elämä on kivaa.

Itse olen sairaslomalta päästyäni valmistunut koulusta, ollut pari kuukautta töissä ja nyt sitten työttömänä. Tämän hetkisenä projektina minulla onkin  pihan laittaminen kuntoon. Edelliset asukkaat eivät ilmeisesti olleet kovin kiinnostuneita puutarhanhoidosta ja olenkin nyt päässyt suunnittelemaan vähän kaikenlaista istutusta ja muuta hössötystä pihallemme. Mielenkiinnolla odotan, mitä muutamasta kukkapenkistä kasvaakaan. ;)

Kissauutisia.

Menemme lauantaina hakemaan meille kissan. Neiti on 8 kk ikäinen, musta-harmaa, jossa on hieman valkoista. Odotan täällä ihan täpinöissäni sitä, että saan tämän kissalaisen kotiin. Jännittää. Minkähänlainen se on luonteeltaan? Pitääkö se meistä?

Jään jännityksellä odottelemaan. Vielä pari päivää.

Aloitus.

Ehkä minun pitäisi ensin esitellä itseni. Olen siis Uma, Pohjois-Pohjanmaalta. Vielä 22-vuotias, nyt tammikuussa täytän 23. Opiskelen puutarhuriksi viimeistä vuotta, valmistuminen on muutamasta työharjoittelupäivästä kiinni. Olen suuntautunut kukka- ja puutarhakaupan alalle ja unelmani onkin aloittaa floristin opinnot ensi syksynä.

Haaveilen kissanpennusta, vanhan kissani poisnukuttua joulukuussa. Vanha rouva eli 16,5-vuotiaaksi ja vanhoilla päivillään kärsi munuaisten vajaatoiminnasta. Olen henkeen ja vereen kissaihminen ja odotankin nyt innolla uuden kissatulokkaan löytymistä pieneen perheeseemme.

Perheemme käsittää siis minut, Uman ja avomieheni, S:n. Olemme seurustelleet 5,5 vuotta, asuneet yhdessä 3,5 vuotta ja kihlautuneet 3 vuotta sitten. Lokakuussa ostimme ihan oman talon, 70-luvun loppupuolella valmistuneen tiiliverhoillun omakotitalon. Taloa on remontoitu paljon ja se on hyvin siistissä kunnossa. Muuttamaan pääsimme loka-marraskuun vaihteessa ja olemme viihtyneet talossa oikein hyvin. Osa muuttokuormasta on vielä purkamatta, mutta hyvällä vauhdilla kodistamme on tullut ihan oikea koti.

Tällä hetkellä vietän sairaslomaa, koska liukastuin joulukuun alussa ja nilkkani murtui. Vietin sairaalassa 6 päivää ja siihen mahtui myös jalan leikkaus. Kuukauden verran vietin kipsi jalassani, maanantaina se poistettiin ja jalka oli parantunut hyvin. Sairaslomaa on jäljellä reilu viikko ja siinä ajassa minun täytyy opetella uudestaan kävelemään. Vielä mennään kyynärsauvojen avulla eteenpäin.

Bloggailu-urallani en ole varsinaisesti ensimmäistä kertaa matkassa. Olen pitänyt omaa profiilia Livejournalissa jo useita vuosia, kirjoittaen sinne melko henkilökohtaistakin tekstiä. Siitä syystä tekstit ovat olleet luettavissa ainoastaan kavereilleni. Vuonna 2009 innostuin myös hetkeksi bloggailusta näin julkisemmin, mutta se kipinä sammui melko äkkiä. Toivotaan, että tämä uusi kipinä saisi hieman enemmän happea ja alkaisi palaa paremmin ja sammumatta. :) Seurailen myös useita eri tyylilajien blogeja.

Pidemmittä puheitta, tervetuloa Uman jaaritusten pariin!